Alkutekstit olivat venäjää, onneksi pääosan esittäjät sentään käännetty suomeksi. Ja koreografit. Ja ilmeisesti kapellimestari. Odette-Odilena tanssi E. Jevtejeva (miksei ollut etunimeä keneltäkään, höh!), Prinssi Siegfriedinä D. Markovski, Rothbartina M. Esambajev. Muita ei tanssijoista kerrottu (suomeksi). Se oletettu kapellimestari oli V. Fedotov. Ja tosiaan vuosikerta 1968, eli ei ihan tuoreinta materiaalia - eipä kyllä vhs-versioita enää mistään saakaan (paitsi kirjastosta, hehee). Koreografia: M. Petipa - L. Ivanova - ?. Sergejeva.
Lavastus oli aika simppeli ja koko ajan oli semmoinen tuntu, että no teatterissa ollaan (välillä erottui lattiasta jotkut saumat). Värimaailma oli muutenkin kauttaaltaan hillitty - paitsi 3. näytöksessä Rothbartilla oli hetken aikaa oranssi viitta :D Aika usein kuvattiin yllättävän läheltä, ei näkynyt läheskään niin paljon kokovartalokuvaa ja jalkatyöskentelyä, kuin olisia esimerkiksi mua itseäni kiinnostanut. Leikkaukset oli paikotellen kummallisia ja töksähteleviä, mutta varmasti aikanaan olleet ihan ok (nykyään niin eri meininki). Yllättävän usein käytettiin myös jotain päällekäiskuva-systeemiä efektinä, varmaan taiteellista/elokuvallista meininkiä tuomaan. Mua se kyllä vähän häiritsi :P
Mitä lähikuvaan tulee, niin jossain toisen näytöksen alkupuolella (muistaakseni) kuvattiin kuorolaisten käsiä kun seisoivat nätisti asennossa. Kaikilla oli pitkät ja laitetut kynnet :D En kyllä tiedä, mikä on henki nykypäivänä ja Suomessa moisen suhteen, mutta tossa se huvitti kovasti. Tulee semmoinen olo, että mitä jos tanssin tiimellyksessä raapivat vahingossa toisiaan... Yksityiskohtana kiinnitti huomiota myös sen ajan kärkitossujen erilainen muotoilu (nimenomaan kärjestä). Toki niitä nykyäänkin on monenlaisia, mutta noi näyttivät jotenkin extrakapeilta. Odilella oli muuten valkoiset tossut, jotenkin odotin mustia. Samaiseen asuun kuului megatöyhtö päässä :D Ja kun nyt asustukseen päästiin, niin sillä prinssin kaverilla (joka muuten tässä versiossa oli hovinarri!) oli ihmeelliset tuntosarvet päässään :D Semmoiset kun johonkin leppäkerttu-asuun voisi kuvitella kuuluvan. Ekassa näytöksessä ko. jampan asu näytti koostuvan virkatuista palasista, en päässyt ihan selvyyteen mitä sen piti kuvastaa. Myöhemmin oli sitten ihan harlekiinikuvioista trikoota yllänsä. Ja ne tuntosarvet. Mutta hienosti miekkonen loikki ja piruetoi.
Rothbart ja Odette olivat mun mielestä ainoat, jotka eläytyivät kasvoillaankin. Siegfried oli ihan maitonaama, vaikka dramatiikkaa piisasi - ja sitä lähikuvaa. Yhden ilmeen mies (mutta hienot oli hypyt silläkin).
Pienet joutsenet suoriutuivat kauniisti tanssistaan, mutta tempo oli ehkä vähän nopeampi kuin mihin on jotenkin tottunut. Tuntui, että kuvaa oli nopeutettu :D Hauska yksityiskohta oli alkupuolella tanssia yhden höyhenen putoaminen - vahinko tietenkin, mutta huvittavaa, ettei sitä oltu poistettu otoksesta. Joutsenkuoro oli ylipäätään kyllä kaunista katsottavaa, linjat yhtenäisiä jne. Sitä vähän ihmettelin, kun neljännen näytöksen (onko niitä niin monta? :D ...no joka tapauksessa sitten, kun Rothbart ja Odile on häipyneet bileistä ja prinssi laukkaa metsään takaisin) alussa oli yhtäkkiä myös 6 kuorolaista mustissa joutsen-vetimissä. Ei ne tehneet mitään erityistä, siellä uiskentelivat seassa. Ehkä mä missasin sitten jotain... :P
Niin että kyllä toi nyt kannatti katsoa. Kotiväellä on jossain vhs:lla myös sellainen Joutsenlampi, jossa on Natalia Makarovan selostukset näytösten välissä. Täytyy joku päivä käydä hakemassa se ja katsoa pitkästä aikaa. Livenä oon nähnyt teoksen vaan kerran, silloin kun uusi oopperatalo oli Ihan Uusi. En muista ulkoa, kuka/ketkä oli pääosissa. Pitää jostain kaivaa se brosyyri (kyllä, olen säästänyt sen :)).
p.s. Odile teki 32 fouettéta. Laskin.
 | |
| Ei oo kyseisestä tuotannosta (kai :D) vaan täältä: http://www.balletgifts.co.uk/wp-content/uploads/2008/12/kirov-swan-lake-6001.jpg |
No comments:
Post a Comment