Vanhemmuus

Nainen ei tiedä elämästä/onnellisuudesta mitään, ennen kuin on äiti.

Niinkö se menee?

Tätä nyt vaan tulee pohdittua Tässä Iässä. En kyllä tähän mennessä oo ollut väittämän kanssa samaa mieltä, mutta ei sitä helposti pois mielestäkään saa. Johtuen ehkä viime aikojen monista vauvauutisista - joihin liittyen on mainittava, että oon kaikkien näiden äitien ja isien puolesta Iloinen. Oma elämä vaan tuntuu edelleen olevan niin vaiheessa, etten osaa kuvitella raskautuvani lähivuosina.

Tai välttämättä ollenkaan, jos työrintama ja sitä kautta talous, ihmissuhdeasiat ja niiden myötä vanhemmuuteen liittyvä vastuun ottaminen muistakin kuin itsestään ei muutu. Jatkuvasti joudun pähkäilemään raha-asioita, asuminen on varmaa lukuvuosi kerrallaan. Kai kumpikin asia muuttuisi varmemmaksi, jos vaan vaihtaisi alaa ja menisi johonkin ihan muun alan hommiin. Siinä on vaan yksi mutta: mä en halua vaihtaa sitä alaa. Niin että pähkäily jatkukoon. Soittaminen ja opettaminen kuten myös!

Ei kukaan ole mulle tullut päin naamaa koskaan kyseenalaistamaan näitä kuvioita. Silti tuon väittämän lukeminen jossain sivulauseessa tai ihan missä vaan (asian mitenkään edes liittymättä muhun itseeni) kuulostaa siltä, että tässä elämäntavassa on vikaa.

Kyllä mua harmittaa olla yksin (no ilman miestä siis). Joka päivä. Sen takiahan mä koitan painoakin kadottaa, että olis semmoinen toi kroppa, että kelpaisi. Nimenomaan kelpaamisesta tuntuu olevan kyse. Tai ehkä eniten siitä, että kelpaisin itelleni. Varmaankin. Tosin, en mä oikeastaan liikukaan "missään" (baareissa tms.), missä tapaisi ihmisiä. Niin että ei pitäs valittaa yksinäisyydestä, kun ei prinssit tuu ovelta hakemaan :D Ja vaikka olisin kuinka luikero, niin ei mun naama siitä muutu. Tai vielä vähemmän luonne, hohhoo... - ...jota on kuvailtu mm. sanoilla hankala ja vaikea ja sitten on kysytty, että miksi mä aina v*ttuilen kaikille. Mutta en kyllä mielestäni oo katkera, ehkä vaan erilainen huumorintaju ja sitten on tietysti se ominaisuus, että en osaa hihitellä ja kikattaa ja olla perustyttömäinen.

Täällä synnyinkaupungissa on noin muuten kyllä ollut mukava asua. Vaikka usein valitankin alakerran weirdo-eukoista ja tässä asunnossa olisi paljonkin fiksaamisen varaa, niin tämän kokoinen kaupunki sopii mulle.

No joo. Perheasioiden pohtiminen jatkukoon myöhemmin. Nyt vois kattoo yhen Potterin lisää :) Ja mitä gfg-juttuihin tulee, niin tää neljäs viikko meni kyllä aika pitkälti harakoille. Ensi viikko on "virallisesti" väliviikko, mutta ajattelin ottaa maanantain kunniaksi taas härkää sarvista. Ystävänpäivänä sitten alkaa se Lite-osuus, kymmenen viikkoa mentäisiin sen mukaan.

Ystävänpäivä onkin sitten oma juttunsa. Onneksi sen nimi Suomessa sentään liittyy ystäviin, eikä pelkästään sydänkäpyilyyn, kuten muualla.

Taidan jatkaa Potterin ohella virkkaamista.