Sunday, January 9, 2011

Ennakkoperintöä

Iskä on nuorempana harrastanut aika aktiivisestikin ja lapsuuteeni kuuluu muisto mustasta isosta kameralaukusta, jossa oli kaikkea jännää.

Nyt se laukku sisältöineen on mun! Herra Isä sanoi joskus viime keväänä (muistaakseni) ekan kerran, että ne kamerakamat ovat jonain päivänä tulossa mulle. Kesällä kysyin, jos olisi voitu pitää kameraoppitunteja, mutta se loppujen lopuksi sitten jäi. 30-vuotislahja yhdistettynä jouluun oli sitten tämä tilaisuus, jolloin mua arvokkaasti lahjottiin - ja olin kyllä tosi otettu asiasta :)

Laukku ja sen sisältö



Kolme runkoa, aika monta objektiivia (tai kai niitä pitäs nykyään sanoa optiikoiksi) ja salamahärveliä ja vaikka mitä. Asahi Pentax Spotmatic oli yksi rungoista, muistaakseni se ekana hankittu. Täytyy tutustua huolellisesti ja pitää jotain kamerapäiväkirjaakin :P

Joku rungoista ja isoin putki :D
Sain joululahjaksi myös Joka tyypin kaavakirja 2:n, jota olin toivonut. Ekan osan hankin joskus itse, muutama vuosi sitten. Tykkään ihan vaan selaillakin ja suunnitella mielessä juttuja.


Toivoin myös boksia, joka sisältää pidennetyt versiot suosikkielokuvasarjastani Millennium. Nehän näytettiin ns. sarjana nyt viimeisten parin viikon aikana, tänään taisi tulla vimpat jaksot. Boksissa houkutteli myös lisämateriaali-levy. Ja joulupukin Muksuluuri (eli sisarukseni :D) oli kiva ja laittoi pakettiin myös tämän toiveen.


Huomenna alkaa taas uusi lukukausi. Sisältää opetushommien lisäksi sen verran omaa opiskelua, kuin Suzuki-open kolmos- (ja nelos-)taso vaatii - eli aika paljon :D Nämä opinnot alkoivat kylläkin jo syksyllä 2009, nyt siis pitäisi olla loppusuoralla. Eniten hommaa on kappaleiden ulkoasoitossa. Opettaminen ei tunnu enää niin vaativalta, kun sitä on käytännössäkin päässyt metodin mukaan toteuttamaan. Filosofia eli koko menetelmän perusta on alue, johon sietää syventyä aina vaan uudestaan. Mutta mitä ohjelmiston opetteluun tulee, niin koen sen vaan hyödyllisenä, vaikka kaikkia ei pääsekään tutkinnossa esittämään. Bachin h-mollisarjan soitin joulukuisessa diplomissa kokonaan - siitä kaikki osat ensimmäistä lukuunottamatta kuuluvat tutkintokappaleisiin. Puuttuvat kirjalliset tehtävät on kaikki raakileina koneella (paitsi tietty ne, jotka oon jo palauttanutkin), niskasta kiinni ja valmiiksi on missiona.

Joululomalla oli tarkoitus neuloa kasapäin. Vaan kuinkas sitten kävikään... Aloitin yhden ison huppukaulurin - joka on edelleen kesken. Ehkä huomenna alkava/jatkuva busseilu saa neulonnankin taas käyntiin.


Rairai vaan :)

Thursday, January 6, 2011

Ohoi!

Puuuuuuuuuuuh mikä vuosi olikaan 2010. Ei voi paljon muuta sanoa, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Aika paljon riittää pureskeltavaa vuoden ilmiöistä jatkossa - oman minäkuvan & fysikaalisen ilmiintymän muodossa, muiden ihmisten & sosiaalisen kanssakäymisen puolesta, työn osalta... Mutta ehkä hyvä niin (kaikin puolin), ei pääse pienet ihmisaivot surkastumaan :D

 Noin tiivistettynä, vuosi alkoi uudella työllä (niiden vanhojen lisäksi), jota ehdin yhden viikon käydä tekemässä (no sitä oli vaan päivä per viikko). Toisen työviiikon/-päivän koittaessa liukastuin ratikkapysäkille mennessä ja siinä Rytäkässä murtui vasen nilkka. Opin koko episodista sen, että jatkossa tuollaisesta toipumiseen ei 7 päivän saikku riitä, vaikka kuinka pystyykin töissä istumaan. Mutta positiivista oli huomata, miten hienoa työtä kintun leikannut lääkäri teki ja millaista palvelua jatkohoitopaikassa olen päässyt saamaan. Hyväksi puoleksi voi varmaan lukea myös sen, että onnettomuus tapahtui työmatkan aikana, joten vakuutus korvasi ja korvaa toimenpiteet. 9 ruuvia ja 1 levy leikellään tulevan puolen vuoden sisään pois. Alkuun ajattelin, että homma hoidettaisiin hiihtoloman kieppeillä, mutta kalenteria tulevilla töillä täytellessä näyttää siltä, ettei se olisi kovin fiksu ajoitus sittenkään. Täytyy kysyä, jos sitä voisi lykätä toukokuun ihan loppuun tai kesäkuun alkuun. Mikäli Herr Lääkärr ei oo just sillon lomilla.

Viikko ennen kaatumistani ystävällä poksahti umppari, jonka tiimoilta oli öisiä sairaalanmenoja, taksitse ja toisella kertaa ambulanssitse. Hoitovirhettä ja sen seurannaisia... Onneksi ko. henkilö on nyt kunnossa :)

Yhdellä veljistä murtui rystynen samoihin tammikuun aikoihin.

Kevätlukukausi meni jalan kanssa elellessä, uutta kämppää etsiessä akselilta Hki-Hml ja lopulta toukokuun lopussa muuttaen. Sairaslomaviikon ansiosta töitä sai säätää loppuun asti, mutta säädettyä tuli :)

Kesän totuttelin asumiseen synnyinkaupungissa, eikä täällä kyllä yhtään pöllömpää ole. Kohtuuvuokralla ihan keskustassa, mukavan kokoinen koti lasitetun parvekkeen kera. Kesän helteet eivät olleet kovin ihania, kun hiki tuli yölläkin ilman vaatetusta peiton Päällä nukkuessa :D Noin muuten olin säästä kyllä iloinen. Huilukvartetti Blau piti ensimmäisen ihkaoman konserttinsa Vehkajärven korvissa soi -festivaalin aikaan ja vielä kaksiosaisen sellaisen! Eka setti klassista kirkossa, toka humppaa ja muuta kivaa kevyempää sovitettua kesäkahvilassa kirkon lähellä. Yleisöä oli tuvan täydeltä :)

Konserttimeininki oli heinäkuun lopummalla puolella, kun taas kuun alussa kävin kolmena päivänä Ellivuoren Suzukileirillä observoimassa. Tuli kerrasta kahden tason tunnit täyteen ja paljon uusia vinkkejä töihin ihan noin muutenkin. Sastamala ei ole ihan Kankaanpään kyljessä, mutta ei nyt toisella puolen Suomeakaan, joten oltiin siellä äiteen ja iskän kanssa yöt. Pihan uima-allas lämmitettiin, tuli lilluttua kerran jos toisenkin.

Elokuun alussa käytiin nuorimman veljeksen kanssa Romaniassa. Bukarest, Fetesti ja Constanta tuli nähtyä jossain määrin. Ja siellä oli KUUMA. Suomen vaivaiset helteet kalpenivat kyllä siinä lämmössä. Mustanmeren vesi oli suolaista, mutta ihanan lämmintä :) Reissun viimeinen päivä oltiin molemmat kurkkukipuisina ja lievässä kuumeessa, eikä viimeiseksi yöksi varattu hotelli tuntunut enää yhtään tyhmältä. Hotel Christina on kyllä hintansa arvoinen kokemus Bukarestissa.

Elokuussa alkoi taas uusi lukuvuosi töiden osalta, myös viimeinen valmentautumis-osio omaa diplomi-/A-tutkintoa varten. Kuten aiemmissa merkinnöissä on jossain mainittu, busseilua Hml:n ja Hgin välillä on tullut harrastettua ja sen myötä syötyä aika epäterveellisesti. Tosin ei hampurilaisia tai semmoista, vaan riisipiirakoita ja Saarioisten tonnikala- ja kanasalaatteja. Ja light-limpparia törkeän usein :D Aika monena aamupäivänä myös joku energiajuoma oli eväänä, minkä tavan ajattelin nyt lopettaa. Samoin makeiden juttujen ottamisen evästysten sekaan. Karkkipäivä kerran viikossa on tavoitteena, mutta ei lupauksena - sillon se ei kuitenkaan pidä :D

Syksyyn kuului myös entisen musiikkiopistoni ja nykyisen (yhden) työpaikkani 60-vuotisjuhlakonsertti. Tuntui jokseenkin hienolta olla mukana nimenomaan opettajana, vaikka samalla olikin tosi omituista hengailla kahvitellessa entisten omien opettajien seassa. Samaan juhlisteluvuoteen liittyi myös Bachin Jouluoratorio joulukuun 18. täällä Hml:ssa. Täytyy myöntää, että se 1. huilun stemma olisi houkutellut enemmän, mutta kun en saanut itse olla asiasta päättämässä, niin toiseen oli tyytyminen. Ja oli sekin ihan tarpeeksi hieno kokemus :) Kirkko oli aika pitkälti täynnä kuulijoita ja solisteina tuttuja jo vuosien takaa, mikä sekin juhlisti tilannetta omalta osaltani.

Syksyn ja kuluneen parin vuoden isoin juttu oli se oma tutkinto, joka siis 7. joulukuuta tapahtui. Ja aivan kiitettävästi. Mieltä karhastelevat kyllä edelleen tietyt lautakunnan jutut, joita tulen pähkäilemään lopun ikääni. Mutta en juuri nyt juuri tässä.

Täytin pari viikkoa sitten 30 vuotta. Keskiveli valmistui mus.ped. AMK:ksi 18.12. Juhlisteltiin kavereiden kanssa 19.12. molempia juttuja kohtalaisen ex tempore -meiningillä, hyvillä mielin :) Olin tositosi iloinen, kun Helsinki-Blau-kaveritkin jaksoivat tulla! Omat keittiömeiningit meni kyllä vähän tyhmästi (uunissa oli ensin vaan valo päällä, köhköh). Mutta nauramalla kaikesta näköjään selvisi :D

Romaniasta saapui jouluksi nuorimman veljen kaveri ja mun varsinaisena synttärinä kokoonnuttiin tänne mun kotiini vielä pienellä-mutta-sitäkin-kansainvälisemmällä porukalla kakustelemaan. Illan kansallisuudet olivat näistä maista: Suomi, Belgia, Romania, Kanada! Englanniksi joristiin.Viimeiset kaksi viikkoa onkin menneet melkein kokonaan englanniksi, on pelailtu ja kaupungeiltu ja vaikka mitä ulkomaisen vahvistuksen kanssa. Tänään aamulla tämä sitten lentää takaisin kotiinsa.

Vuosi vaihtui muuten ihan rauhallisesti, samoin oikeastaaan on mennyt koko loma. En jaksanut mitään joulusupersiivousta, enkä koristeitakaan laittanut kuin muutaman. Jälkimmäinen on harvinaista, koska joulu on mulle kyllä vuoden kohokohta. Juhannus tai vappu ei niinkään. Tai pääsiäinen tai muut. Harmittaa vähän, mutta on ollut niin hirveän väsynyt olo, ettei ole kiinnostanut kuin syöminen ja nukkuminen. Suunnittelin neulomista joka päivälle ja projekteja olisi odottamassa, mutta mielummin niitäkin tekee sitten innostuksella ja hyvällä fiiliksellä, eikä puoliksi väkisin. En usko, että silloin edes tulee niin kivaa jälkeä.

Kesällä muuten oli yksi Eka Kerta (sen Suzukileirin lisäksi)! Olin oikeilla festareilla - ja vielä kotikaupungissa :D Mikäs sen mukavampaa, kuin kävellä muutama kortteli ihanaan Linnanpuistoon ja maksaa vajaat 50 euroa Kentistä :)))))) Oli siellä muutama muukin hyvä, mutta toi oli mulle se isoin juttu. Oltiin ihan lavan edessäkin.

***

Mitä alkaneen vuoden suunnitelmiin tulee, niin niistä täytyy naputella erikseen. Ja menneen vuoden ihmissuhdekiemuroista (niin mies- kuin naistuttavista) on parempi olla kirjoittamatta julkisiin tiedostoihin mitään :) Toiveet ja tavoitteet kaikin puolin olkoot myös siinä seuraavassa suunnitelma-merkinnässä erikseen. Nyt pelaan vähän tota Zuma Blitziä feisbuukissa ja sit Ehkä petiin.


Viuhti nukahti jo tohon viereen sohvalle <3